Kos­ke­tus syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa

Hoi­toa­lal­la puhu­taan toi­si­naan saa­ko poti­las­ta kos­ket­taa: Voi­ko hoi­ta­ja hala­ta poti­las­ta onni­tel­lak­seen jos­tain tai loh­dut­taak­seen? Voi­ko silit­tää vaik­ka ahdis­tuk­sen het­kel­lä kevyes­ti olka­pää­tä tai voi­ko hie­roa poti­las­ta poti­laan ren­tou­tu­mis­ta hel­pot­taak­seen? Jois­sa­kin hoi­to­pai­kois­sa on teh­ty sel­vä ohjeis­tus – poti­las­ta ei saa kos­ket­taa, sil­lä kos­ket­ta­mi­nen voi lou­ka­ta poti­las­ta ja kos­ke­tus­kiel­to tur­vaa hoi­ta­vaa hen­ki­löä muun muas­sa häi­rin­nän ja epä­asial­li­sen koh­te­lun syy­tök­sil­tä. Mut­ta mikä mer­ki­tys kos­ke­tuk­sel­la voi­si olla poti­laal­le ja syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­sel­le?

Väes­tö­lii­ton sivuil­la on kir­joi­tet­tu kos­ke­tuk­sen mer­ki­tyk­ses­tä seu­raa­vas­ti:

”Kos­ke­tus lisää ihmi­sen hyvin­voin­tia. Tie­de­tään, että lis­ta kos­ke­tuk­sen hyvin­voin­tia lisää­vis­tä vai­ku­tuk­sis­ta on pit­kä: kos­ke­tus vähen­tää stres­siä, vähen­tää ärty­nei­syyt­tä ja levot­to­muut­ta, paran­taa unen laa­tua, paran­taa kes­kit­ty­mis­ky­kyä, rau­hoit­taa jne. Kos­ke­tuk­sen puut­teen on todet­tu lisää­vän kes­kit­ty­mis­vai­keuk­sia, aggres­sii­vi­suut­ta, ahdis­tu­nei­suut­ta, masen­nus­ta ja riip­pu­vuut­ta nau­tin­toa tuot­ta­viin ainei­siin.”

Syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa kos­ke­tus­kiel­to voi­kin olla koke­muk­se­ni mukaan jopa hai­tal­li­nen, sil­lä stres­si, unen puu­te, ärty­nei­syys, kes­kit­ty­mi­sen vai­keu­det, levot­to­muus, masen­nus, ahdis­tu­nei­suus ja toi­si­naan myös aggres­sii­vi­suus ja riip­pu­vuus kul­ke­vat syö­mis­häi­riön ikä­vi­nä seu­rauk­si­na mat­kas­sa muka­na. Mik­si hoi­dos­sa ei siis hyö­dyn­net­täi­si kos­ke­tus­ta, jos­ta voi olla apua sai­ras­tu­neel­le?

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­si­kön hoi­to­mal­lis­sa kos­ke­tus voi olla osa hoi­toa. Vai­keis­sa ruo­kai­lu­het­kis­sä olem­me huo­man­neet, että osaa poti­lais­ta aut­taa, kun hoi­ta­ja silit­tää poti­las­ta ja puhuu samal­la lem­peäs­ti. Osa poti­lais­ta tun­tuu myös kai­paa­van kai­na­loa, johon nojau­tua ja itkeä. Har­tia­hie­ron­nal­la voim­me taas aut­taa poti­las­ta levot­to­muu­den ja ahdis­tuk­sen kans­sa sel­viy­ty­mi­ses­sä eten­kin ruo­kai­lu­jen jäl­keen. Koke­muk­sem­me mukaan, kos­ke­tuk­sen avul­la poti­las voi myös saa­da rea­lis­ti­sem­paa infor­maa­tio­ta kehon­sa rajois­ta eli sii­tä, mis­tä keho alkaa ja mihin se lop­puu sil­loin kun syö­mis­häi­riö on vää­ris­tä­nyt kehon­ku­vaa.

Olem­me myös koh­dan­neet poti­lai­ta, joil­le oma keho tun­tuu niin ällöt­tä­väl­tä, että poti­las ei koe ole­van­sa kos­ke­tuk­sen arvoi­nen. Ketään ei tie­ten­kään tule kos­ket­taa ilman lupaa, mut­ta toi­si­naan yhtei­sym­mär­ryk­ses­sä tapah­tu­va lem­peä kos­ke­tus voi aut­taa pie­nin aske­lin sai­ras­tu­nut­ta muut­ta­maan käsi­tyk­sen omas­ta kehos­taan ja arvos­taan sekä tuo­da ilmi sen, että jokai­nen tar­vit­see ja ansait­see kos­ke­tus­ta. Kos­ke­tuk­sen mer­ki­tys koros­tuu eri­tyi­ses­ti osas­to­hoi­don aika­na, kos­ka poti­las ei voi aina saa­da kos­ke­tus­ta lähei­sil­tään sitä tar­vi­tes­saan.

Toi­si­naan olem­me koh­dan­neet myös poti­lai­ta, jot­ka eivät ole elä­mäs­sään saa­neet riit­tä­väs­ti lem­pe­ää ja välit­tä­vää kos­ke­tus­ta. Se, että hoi­ta­ja halaa tai silit­tää, voi­kin antaa poti­laal­le sil­loin kor­vaa­van koke­muk­sen kos­ke­tuk­ses­ta. Se voi aut­taa poti­las­ta oppi­maan otta­maan kos­ke­tus­ta vas­taan sekä jos­sain vai­hees­sa sitä myös pyy­tä­mään. Yksi poti­lais­tam­me ker­toi, että alkuun kos­ke­tus voi aiheut­taa ahdis­tus­ta, mut­ta kun sii­hen tot­tuu, se tuo tur­vaa ja luo koke­muk­sen, että hoi­ta­ja on oikeas­ti läs­nä. Luo­tet­ta­val­ta hen­ki­löl­tä saa­tu kos­ke­tus voi olla todel­la hoi­dol­lis­ta.

Usein syö­mis­häi­riöis­sä myös sek­su­aa­li­nen kehi­tys voi olla jäl­jes­sä. Jos poti­las ei saa ensin tur­val­lis­ta, hyväk­sy­vää ja ei-sek­su­aa­lis­ta kos­ke­tus­ta, kuin­ka hyvin hän uskal­taa myö­hem­min ottaa vas­taan sek­su­aa­lis­ta kos­ke­tus­ta? Hoi­ta­jan kos­ke­tus voi­kin siis toi­si­naan aut­taa myös sek­su­aa­li­ses­sa kehi­tyk­ses­sä, vaik­ka hoi­ta­jan tar­joa­mas­sa kos­ke­tuk­ses­sa ei mitään sek­su­aa­lis­ta ole­kaan.

Hoi­dos­sa kos­ket­ta­mi­sel­le tulee olla sel­keät sään­nöt sekä poti­laan että hoi­ta­jan tur­van näkö­kul­mas­ta. Ennen kos­ket­ta­mis­ta, sil­le tulee olla lupa. Hoi­ta­jan taas ei ole pak­ko kos­ket­taa, jos se ei hänes­tä tun­nu hyväl­tä. Kos­ke­tuk­sen on aina olta­va molem­pien vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tu­vaa. Oikein toteu­tues­saan kos­ke­tus voi kui­ten­kin olla arvo­kas hoi­dol­li­nen teki­jä syö­mis­häi­riöi­den hoi­to­työs­sä. Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen koke­muk­sen näkö­kul­mas­ta kos­ke­tus kan­nat­taa ottaa osak­si syö­mis­häi­riöi­den hoi­toa.

Mil­lai­sia aja­tuk­sia sinul­la on kos­ke­tuk­ses­ta osa­na syö­mis­häi­riöi­den hoi­toa?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen

Läh­teet:

Väes­tö­liit­to 2019. Kos­ke­tuk­sen mer­ki­tyk­ses­tä.
Verk­ko­do­ku­ment­ti.
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_lasten_vanhemmat/lapsijaseksuaalisuus/usein-kysytyt-kysymykset/lapsen-itsetyydytys-tai-unnutus/kosketuksen-merkityksesta/
Luet­tu 14.1.2019.