Verkkokauppa

Myö­tä­tun­to ja para­ne­mi­nen – mitä tut­ki­muk­set sano­vat?

omenatupa

·

Olin mar­ras­kuus­sa mie­len­ter­veys­mes­suil­la pitä­mäs­sä luen­non myö­tä­tun­toi­ses­ta hoi­to-ottees­ta ja luen­toa val­mis­tel­les­sa­ni sukel­sin kir­jal­li­suu­teen tut­ki­maan mil­lais­ta tut­ki­mus­tie­toa myö­tä­tun­nos­ta on ole­mas­sa hoi­to­työn saral­la. Olen aina tien­nyt myö­tä­tun­non ole­van tär­keä osa psyyk­kis­tä hyvin­voin­tia ja lähei­siä sekä amma­til­li­sia ihmis­suh­tei­ta, mut­ta nyt minul­le val­ke­ni kuin­ka kes­kei­nen osa se on myös fyy­sis­tä para­ne­mis­ta.

Sai­ras­ta­vien ihmis­ten para­ne­mi­seen vai­kut­taa mer­kit­tä­väs­ti se, kuin­ka hei­tä hoi­ta­vat hen­ki­löt käyt­täy­ty­vät. Nyky­ään tie­de­tään, että pelk­kien oikei­den hoi­to­toi­men­pi­tei­den teke­mi­nen ei rii­tä, vaan on oleel­lis­ta mil­lai­ses­sa mie­len­ti­las­sa hoi­to­työ­tä teh­dään. Hoi­ta­van hen­ki­lön mie­len­ti­la näkyy ulos­päin hänen toi­min­nas­saan ja asen­tees­saan, jol­la hän koh­taa poti­laan­sa. Tut­ki­muk­set osoit­ta­vat, että hoi­ta­vien hen­ki­löi­den myö­tä­tun­toi­nen ja ystä­väl­li­nen käyt­täy­ty­mi­nen nopeut­taa poti­lai­den para­ne­mis­ta, paran­taa hei­dän elä­män­laa­tu­aan sekä kohen­taa myös hoi­ta­vien hen­ki­löi­den omaa voin­tia. Myö­tä­tun­to aut­taa siis sekä sen anta­jaa että sen vas­taa­not­ta­jaa – vai­ku­tus ulot­tuu ulos­päin ja sisään­päin.
Eräs tut­ki­mus­ryh­mä (1) tut­ki 107 vaka­vaa keuh­ko­syö­pää sai­ras­ta­vaa poti­las­ta. Hei­dät jaet­tiin satun­nai­ses­ti kah­teen ryh­mään. Toi­nen ryh­mä sai pal­lia­tii­vis­ta hoi­toa (saat­to­hoi­toa) sekä halu­tes­saan nor­maa­lia syö­pä­hoi­toa ja toi­nen ryh­mä sai vain nor­maa­lia syö­pä­hoi­toa. Pal­lia­tii­vi­seen ryh­mään kuu­lu­vis­ta 33% valit­si lisäk­si aggres­sii­vi­set syö­pä­hoi­dot ja toi­ses­sa ryh­mäs­sä 54% halusi näi­tä hoi­to­ja. Pal­lia­tii­vi­seen hoi­toon kuu­lui lem­peä ja myö­tä­tun­toi­nen poti­laan koh­taa­mi­nen. Tulok­se­na oli, että pal­lia­tii­vis­ta hoi­toa saa­neet eli­vät pidem­pään (12kk) kuin toi­nen ryh­mä (9kk). Lisäk­si he koki­vat elä­män­sä laa­dun parem­mak­si. Vain 16% heis­tä sai masen­nusoi­rei­ta, kun toi­ses­sa ryh­mäs­sä olleis­ta 38% sai masen­nusoi­rei­ta. Tulok­set viit­taa­vat sii­hen, että myö­tä­tun­toi­ses­sa ympä­ris­tös­sä hoi­don saa­mi­nen tuot­ti parem­man tulok­sen kuin pelk­kään lää­ki­tyk­seen perus­tu­van hoi­don saa­mi­nen. Se jopa piden­si mer­kit­tä­väs­ti eli­ni­kää.
Toi­nen tut­ki­mus­ryh­mä (2) havait­si, että hoi­ta­vien hen­ki­löi­den ystä­väl­li­syys hoi­to­ti­lan­tees­sa vai­kut­taa para­ne­mi­seen voi­mak­kaam­min kuin aspi­rii­ni vai­kut­taa sydän­koh­taus­ten vähe­ne­mi­seen. Ihmis­ten oireet läh­ti­vät sel­väs­ti nopeam­min hel­pot­tu­maan sen jäl­keen, kun hei­dät koh­dat­tiin ystä­väl­li­ses­ti ja myö­tä­tun­toi­ses­ti. Kol­mas poruk­ka (3) huo­ma­si, että mitä myö­tä­tun­toi­sem­paa hoi­toa poti­laat sai­vat, sitä vähem­män hei­dän veren­pai­neen­sa koho­si stres­saa­vas­sa tilan­tees­sa. He siis pysyi­vät rau­hal­li­si­na, vaik­ka tilan­ne oli­si­kin anta­nut aihet­ta ahdis­tu­mi­seen. Hoi­ta­van hen­ki­lön ystä­väl­li­syys ja myö­tä­tun­toi­nen suh­tau­tu­mi­nen rau­hoit­ti poti­lai­ta syväl­li­sel­lä tasol­la ja laa­ja-alai­ses­ti.
Erääs­sä tut­ki­muk­ses­sa havait­tiin, että kun poti­las­ta koh­del­laan myö­tä­tun­toi­ses­ti ensia­vus­sa, hän suu­rem­mal­la toden­nä­köi­syy­del­lä ei palaa takai­sin sin­ne saman vai­van vuok­si. Myö­tä­tun­toi­ses­ti koh­da­tun hen­ki­lön vai­va läh­tee para­ne­maan tehok­kaas­ti, eikä uut­ta hätä­ti­lan­net­ta syn­ny niin hel­pos­ti. Mah­dol­li­ses­ti hoi­ta­va hen­ki­lö on rau­hal­li­ses­ti toi­mies­saan pys­ty­nyt myös kuun­te­le­maan poti­las­ta huo­lel­li­sem­min ja osan­nut suun­ni­tel­la hoi­to­toi­men­pi­teet myös täs­mäl­li­sem­min ja tehok­kaam­min (4).
Myös leik­kaus­po­ti­lail­la on havait­tu nopeam­paa toi­pu­mis­ta ystä­väl­li­sis­sä käsis­sä. Erääs­sä tut­ki­muk­ses­sa todet­tiin, että kun leik­kaus­po­ti­laat saa­vat roh­kai­sua anes­te­sio­lo­gil­taan heti leik­kauk­sen jäl­keen, he para­ne­vat nopeam­min ja pää­se­vät pois sai­raa­las­ta aikai­sem­min, kos­ka tar­vit­se­vat vähem­män kipu­lääk­kei­tä. Lää­kä­rin anta­mil­la roh­kai­sun sanoil­la on suu­ri mer­ki­tys sii­hen, miten poti­las uskoo para­ne­mi­sen­sa ete­ne­vän. Poti­laan oma toi­vei­kas asen­ne puo­les­taan aut­taa hänen keho­aan para­ne­maan opti­maa­li­ses­ti (5).
Tut­ki­mus­ten valos­sa vai­kut­tai­si siis vah­vas­ti sil­tä, että myö­tä­tun­toi­sel­la hoi­to-otteel­la poti­laan vai­vo­jen para­ne­mis­ta saa­daan tehos­tet­tua mer­kit­tä­väs­ti. Tämän lisäk­si myö­tä­tun­non tar­joa­mi­nen näyt­täi­si paran­ta­van myös hoi­ta­van hen­ki­lön omaa voin­tia. On havait­tu, että myö­tä­tun­toi­sil­la ja ystä­väl­li­sil­lä ihmi­sil­lä on alen­tu­neet veren kor­ti­so­li­pi­toi­suu­det (=stres­si­hor­mo­ni) sekä vähem­män stres­siä, ahdis­tus­ta ja masen­nus­ta kuin vähem­män myö­tä­tun­toi­sil­la hen­ki­löil­lä. Kun hoi­ta­vat hen­ki­löt ovat ystä­väl­li­siä poti­lail­le, myös poti­laat ovat toi­si­aan koh­taan ystä­väl­li­sem­piä. Näin koko hoi­to­yk­si­kön ilma­pii­ris­tä tulee myö­tä­tun­toi­nen, mikä tukee parem­min poti­lai­den para­ne­mis­ta (6).
Näyt­täi­si sil­tä, että myö­tä­tun­toi­sen hoi­to­kult­tuu­rin raken­ta­mi­nen oli­si vah­vas­ti myös työ­nan­ta­jan etu, sil­lä työ­tii­min toi­min­ta muut­tuu sel­väs­ti tehok­kaam­mak­si myö­tä­tun­toi­ses­sa hoi­to­kult­tuu­ris­sa. Siel­lä teh­dään enem­män yhteis­työ­tä sekä kol­le­goi­den että poti­lai­den kans­sa ja ollaan sitou­tu­neem­pia työ­hön (7). Täl­lai­sel­le hen­ki­lö­kun­nal­le poti­laat koke­vat myös voi­van­sa ker­toa oireis­taan, huo­lis­taan ja käyt­täy­ty­mi­ses­tään tar­kem­min ja luot­ta­muk­sel­li­sem­min. Näin hoi­ta­vat hen­ki­löt saa­vat parem­min infor­maa­tio­ta poti­laan tilan­tees­ta, mikä puo­les­taan aut­taa tar­kem­pien diag­noo­sien sekä yksi­löl­li­ses­ti hyö­dyl­li­sem­pien hoi­to­pää­tös­ten teke­mi­ses­sä (8).
Näin jou­lun alla on muka­vaa palaut­taa mie­leen myö­tä­tun­toi­sen asen­teen tär­keys niin työs­sä kuin sivii­lie­lä­mäs­sä­kin. Olen huo­man­nut, että myö­tä­tun­toi­suus on olo­ti­la, johon voi pala­ta aina halu­tes­saan. Mitä enem­män aikaa sel­lai­ses­sa olo­ti­las­sa viet­tää, sitä muka­vam­min päi­vät suju­vat ja sitä iha­nam­mal­ta maa­il­ma ja muut ihmi­set näyt­tä­vät. Myö­tä­tun­non hyvää teke­vä vai­ku­tus on help­poa huo­ma­ta omas­sa elä­mäs­sä, mut­ta on aina joten­kin vakuut­ta­vam­paa, kun se on tut­ki­muk­sis­sa­kin todet­tu. Voi­daan siis viral­li­ses­ti tode­ta myö­tä­tun­non ole­van tär­keä paran­ta­va voi­ma. Ehkä voim­me jou­kol­la teh­dä Uuden Vuo­den lupauk­sen ja alkaa jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti lisä­tä myö­tä­tun­to­tai­to­jam­me kai­kil­le elä­män osa-alueil­le.
Rau­hai­saa ja nau­tin­nol­lis­ta Jou­lua kai­kil­le ja valoi­saa sekä toi­vei­kas­ta Uut­ta Vuot­ta!
Toi­vot­taa Pia Char­pen­tier

Läh­teet

  1. Temel JS yms (2010). Ear­ly pal­lia­ti­ve care for patients with metas­ta­tic non-small-cell lung cancer. N Engl J Med.2010 Aug 19;363(8):733–42.
  2. Lar­son EB, Yao X (2005). Cli­nical Empat­hy as Emo­tio­nal Labor in the Patient-Phy­sician Rela­tions­hip. JAMA. 2005;293:1100–1106
  3. Kel­ley JM ym. (2014). The influence of the patient-cli­nician rela­tions­hip on healthca­re outco­mes: A sys­te­ma­tic review and meta-ana­ly­sis of ran­do­mized cont­rol­led trials. PLOS One, 9:4, 1–7.
  4. Cos­ley, BJ ym (2010). “Is com­pas­sion for others stress buf­fe­ring? Con­sequences of com­pas­sion and social sup­port for phy­sio­lo­gical reac­ti­vi­ty to stress.” Jour­nal of Expe­ri­men­tal Social Psyc­ho­lo­gy 46.5: 816–823.
  5. Bar­sa­de SG, O’Neill OA (2014). What’s love got to do with it? A lon­gi­tu­di­nal stu­dy of the cul­tu­re of com­pa­nio­na­te love and emplo­yee and client outco­mes in the long-term care set­ting. Admi­ni­stra­ti­ve Science Quar­ter­ly, 0001839214538636.

Egbert, L. D., Bat­tit, G. E., Welch, C. E., & Bart­lett, M. K. (1964). Reduc­tion of pos­to­pe­ra­ti­ve pain by encou­ra­ge­ment and instruc­tion of patients: A stu­dy of doc­tor-patient rap­port. New England Jour­nal of Medici­ne, 270, 825–827.

  1. Young­son R (2008). Com­pas­sion in health care. The mis­sing dimen­sion of healthca­re reform. htps://www.researchgate.net/publication/281256034
  2. Bar­sa­de SG, O’Neill OA (2014). What’s Love Got to Do with It? A Lon­gi­tu­di­nal Stu­dy of the Cul­tu­re of Com­pa­nio­na­te Love and Emplo­yee and Client Outco­mes in a Long-term Care Set­ting. http://asq.sagepub.com/content/59/4/551
, , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *