Uuden työn­te­ki­jän muis­ti­lis­ta syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­ta

Syö­mis­häi­riöi­den hoi­ta­mi­nen on oma maa­il­man­sa ja sii­hen pereh­ty­mi­nen vie het­ken. Uut­ta tulee eteen jat­ku­vas­ti. Mitä syö­mis­häi­riöis­tä ja nii­den hoi­dos­ta tuli­si aina­kin ymmär­tää, kun koh­taa ensim­mäi­siä ker­to­ja syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­van poti­laan? Koko­sin Ome­na­tu­paan muis­ti­lis­tan, jota voi­vat hyö­dyn­tää kaik­ki syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­via koh­taa­vat ammat­ti­lai­set, mut­ta on sii­tä apua lähei­sil­le­kin.

1. Syö­mis­häi­riöi­tä on eri­lai­sia ja jokai­nen sai­ras­tu­nut on yksi­löl­li­nen

Syö­mis­häi­riöi­tä on monen­lai­sia, diag­no­soi­tu­ja ja diag­no­soi­mat­to­mia, ja nii­den kans­sa voi ilme­tä myös mui­ta sai­rauk­sia. Onkin hyvä ymmär­tää, että jokai­nen sai­ras­tu­nut on oma yksi­lön­sä ja syö­mis­häi­riön oireet­kin vaih­te­le­via. Yleis­pä­te­vää kuvaus­ta syö­mis­häi­riöis­tä on mah­do­ton­ta löy­tää, vaik­ka monia yhtei­siä piir­tei­tä ilme­nee­kin. Siten myös tämän kir­joi­tuk­sen lis­taa lukies­sa on hyvä muis­taa, että kaik­ki koh­dat eivät päde kaik­kiin sai­ras­tu­nei­siin.

2. Syö­mis­häi­riöt ovat elä­mään koko­nais­val­tai­ses­ti vai­kut­ta­via sai­rauk­sia

Tämä on ensiar­voi­sen tär­ke­ää ymmär­tää. Syö­mis­häi­riö ei kos­ke vain ulko­nä­köä ja ruo­kaa, vaan se ulot­taa lon­ke­ron­sa hel­pos­ti kai­kil­le tai useil­le elä­män osa-alueil­le itses­tä huo­leh­ti­mi­ses­ta sosi­aa­li­siin suh­tei­siin, vapaa-aikaan ja työ­elä­mään tai opis­ke­luun. Se vai­kut­taa laa­ja-alai­ses­ti psyyk­ki­seen ja fyy­si­seen voin­tiin. Joil­la­kin syö­mis­häi­riö vai­kut­taa myös esi­mer­kik­si sii­hen, miten voi huo­leh­tia lem­mi­keis­tä, miten kyke­nee valin­toi­hin, mil­lai­sek­si maa­il­man näkee jne. Lis­ta on yksi­löl­li­nen, mut­ta monil­la sai­rau­den muo­dos­ta riip­pu­mat­ta laa­ja. Kes­kit­ty­mäl­lä hoi­dos­sa vain syö­mi­seen, pai­noon ja esi­mer­kik­si kehon­ku­vaan, syö­mis­häi­riös­tä voi olla mel­ko vai­kea paran­tua.

3. Puheek­si otta­mis­ta ei tuli­si vält­tää, jos epäi­lee jol­la­kin syö­mis­häi­riö­tä

Jot­kut ammat­ti­lai­set saat­ta­vat pelä­tä tai väl­tel­lä syö­mis­häi­riön puheek­si otta­mis­ta, kos­ka koke­vat sen vai­keak­si. Mikä­li huo­li kui­ten­kin syn­tyy, oli­si asia hyvä ottaa puheek­si, sil­lä var­hai­nen puut­tu­mi­nen voi ehkäis­tä syö­mis­häi­riön pit­kit­ty­mis­tä ja jos­kus jopa pysäyt­tää alka­van syö­mis­häi­riön. Puheek­si otta­mi­nen on välit­tä­mis­tä ja vaik­ka sai­ras­tu­nut kiel­täi­si­kin asian, voi jokai­nen puheek­si otto saa­da sai­ras­tu­neen huo­maa­maan itse tilan­teen­sa ja lisä­tä siten hänen roh­keut­taan ottaa apua vas­taan. Puheek­si otta­mi­ses­sa on var­mas­ti­kin hyvä muis­taa edel­lä mai­nit­tu asia eli se, että syö­mis­häi­riöt vai­kut­ta­vat elä­mään laa­ja-alai­ses­ti. Näi­tä havain­to­ja elä­män muil­ta alueil­ta voi hyö­dyn­tää puheek­si otta­mi­ses­sa. Puheek­si otta­mi­seen ei ole yhtä aino­aa oike­aa tapaa, mut­ta vink­ke­jä sii­hen voi saa­da esi­mer­kik­si tääl­tä.

4. Sai­ras­tu­nut­ta ei tule syyl­lis­tää – Kär­si­väl­li­syys on vält­tä­mät­tö­myys

Syö­mis­häi­riö oirei­neen voi olla aut­ta­val­le tahol­le ajoit­tain her­mo­ja raas­ta­va, mut­ta niis­sä het­kis­sä tulee muis­taa, että kyse on sai­rau­des­ta. Sai­ras­tu­nut ei oikut­te­le, aloi­ta tap­pe­lua ruo­kai­lu­ti­lan­teis­sa tai hui­jaa ihmi­siä ympä­ril­lä teke­mi­sis­tään pahuut­taan tai ilkeyt­tään. Kaik­ki nämä toi­si­naan joil­la­kin sai­ras­tu­neil­la esil­le nouse­vat piir­teet ovat osa syö­mis­häi­riön sai­raus­me­ka­nis­mia – osa syö­mis­häi­riön eli­neh­toa. Reak­tiot nouse­vat usein esil­le, kos­ka sai­ras­tu­nut on äärim­mäi­sen pelois­saan. Syyl­lis­tä­mi­nen näis­tä ei auta. Hoi­ta­van tahon tulee­kin olla kär­si­väl­li­nen ja syyl­lis­tä­mi­sen sijaan sanoit­taa asi­aa esi­mer­kik­si ”nyt näyt­tää, että syö­mis­häi­riö yrit­tää estää minua/meitä aut­ta­mas­ta sinua, mut­ta minä en/me emme aio luo­vut­taa”.

5. Syö­mis­häi­riö värit­tää usein sai­ras­tu­neen kuu­le­mat vies­tit

Jokai­nen syö­mis­häi­riöi­den paris­sa pal­jon töi­tä teke­vä tör­mää tähän var­mas­ti jos­sain vai­hees­sa. Vaik­ka aset­tai­si sanat kuin­ka kau­niis­ti tahan­sa tai puhui­si arki­ses­ta asias­ta täy­sin ilman kri­tiik­kiä, on mah­dol­lis­ta, että sai­ras­tu­nut kuu­lee puheen syyt­tä­vä­nä tai arvos­te­le­va­na. Syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä puhu­taan usein kiel­tei­ses­tä mie­les­tä, nega­tii­vi­ses­ta minä­ku­vas­ta tai syö­mis­häi­riön äänes­tä. Oli­pa ter­mi täs­sä mikä tahan­sa, kysei­nen ilmiö joh­taa sii­hen, että syö­mis­häi­riö etsii kaik­kial­ta asioi­ta, joil­la voi sai­ras­tu­neen miel­tä ja minä­ku­vaa haa­voit­taa. Sik­si joi­den­kin koh­dal­la jopa kehuk­si tar­koi­tet­tu asia voi muut­tua mie­les­sä arvos­te­luk­si tai pelot­ta­vak­si mer­kik­si sii­tä, että pai­no on nous­sut tai kont­rol­li pet­tä­nyt.

Oppi­mal­la tun­te­maan sai­ras­tu­neen, oppii myös vähi­tel­len huo­maa­maan mil­lai­sis­sa tilan­teis­sa vies­ti hel­pos­ti vää­ris­tyy. Toi­sel­le voi kehua esi­mer­kik­si hie­noa uut­ta pai­taa, toi­sel­le ei. Toi­sel­le voi antaa posi­tii­vis­ta palau­tet­ta ruo­kai­luis­sa ete­ne­mi­ses­sä, toi­sel­le ei. Toki palaut­teen vas­taa­not­ta­mi­nen on tär­keä tai­to ja sitä on hyvä har­joi­tel­la jos­sain vai­hees­sa hoi­toa, mut­ta uuden poti­laan koh­dal­la on asi­aa tun­nus­tel­ta­va ensin varo­vas­ti myös posi­tii­vi­sen palaut­teen osal­ta.

6. Oma suh­de ravit­se­muk­seen tuli­si olla ter­ve

Syö­mis­häi­riön muo­dos­ta riip­pu­mat­ta sai­ras­tu­nut tar­vit­see tuek­seen ihmi­siä, joi­den oma suh­de ruo­kai­luun on kun­nos­sa. Jos hoi­ta­van hen­ki­lön tai tera­peu­tin puhees­sa tai näky­väs­sä toi­min­nas­sa vilah­te­lee laih­dut­ta­mi­nen, voi sai­ras­tu­neen olla äärim­mäi­sen vai­ke­aa luot­taa sii­hen, että hän voi­si itse syö­dä riit­tä­väs­ti. Syö­mis­häi­riöi­hin sai­ras­tu­neil­la on usein sen­so­rit var­sin tar­kat tämän suh­teen, joten vaik­ka hoi­ta­va hen­ki­lö ei tie­toi­ses­ti toi­si­kaan esil­le omia laih­du­tus­a­ja­tuk­si­aan, sai­ras­tu­nut usein ais­tii ne niin sano­tus­ti rivien välis­tä ja havain­noi­mal­la esi­mer­kik­si hoi­ta­van hen­ki­lön omaa syö­mis­tä. Samoin vah­va ”ter­veys­pu­he” ruu­as­ta (puhe, jos­sa jakaa ruo­kia tai ruo­ka-ainei­ta ter­vei­siin ja epä­ter­vei­siin) voi hei­ken­tää sai­ras­tu­neen roh­keut­ta lisä­tä ren­tout­ta ja jous­ta­vuut­ta omaan ruo­ka­va­lioon­sa. Tämä ei tar­koi­ta sitä, että hoi­ta­va hen­ki­lö ei sai­si pyr­kiä yhtään ter­veyt­tä edis­tä­viin ruo­ka­va­lin­toi­hin, vaan sitä, että hoi­ta­va hen­ki­lö näkee ter­veel­li­sen ruo­ka­va­lion jous­ta­va­na, sal­li­va­na ja moni­puo­li­se­na sekä tuo tätä näkö­kul­maa esil­le sai­ras­tu­neel­le­kin.

7. Tun­tei­siin tuli­si osa­ta suh­tau­tua rau­hal­li­ses­ti

Syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vien hoi­ta­mi­nen koet­te­lee kär­si­väl­li­syyt­tä ja sii­nä jou­tuu koh­taa­maan niin poti­laan vai­keat tun­teet kuin itses­sä­kin herää­vät vai­keat tun­teet. Jot­ta sai­ras­tu­nut­ta voi aut­taa tule­maan toi­meen tun­ne­maa­il­man­sa kans­sa, joka voi olla vai­kea ja kaoot­ti­nen tai hil­jai­sek­si tukah­du­tet­tu, on myös hoi­ta­van hen­ki­lön kes­tet­tä­vä nämä tun­teet hänes­sä. Sai­ras­tu­neel­le voi opet­taa tun­tei­den hyväk­sy­mis­tä ja vaa­rat­to­muut­ta vain koke­muk­sel­li­ses­ti. Eli hyväk­sy­mäl­lä ja rau­hal­li­ses­ti vas­taa­not­ta­mal­la kaik­ki sai­ras­tu­nees­sa eri­lai­sis­sa tilan­teis­sa herää­vät tun­teet. Tämä vaa­tii sen, että sai­ras­tu­neen tun­neil­mauk­sia ei ote­ta hen­ki­lö­koh­tai­si­na louk­kauk­si­na eikä nii­hin rea­goi­da sokeas­ti oman tun­teen val­las­sa. On tär­ke­ää osa­ta kat­sel­la omia tun­tei­ta pie­nen väli­mat­kan pääs­tä jou­tu­mat­ta nii­den pyör­tee­seen. Rau­hal­li­sel­la suh­tau­tu­mi­sel­laan vai­kei­siin­kin tun­tei­siin hoi­ta­va hen­ki­lö opet­taa omal­la mal­li­käyt­täy­ty­mi­sel­lään, että tun­tei­ta ei tar­vit­se pelä­tä, että nii­hin voi suh­tau­tua rau­hal­li­ses­ti ja että ne eivät vahin­goi­ta.

8. Tark­kuus on tär­ke­ää, mut­ta jous­ta­vuut­ta on hyvä lisä­tä asteit­tain

Mones­ti syö­mis­häi­riöis­sä maa­il­ma tun­tuu kaoot­ti­sel­ta ja pelot­ta­val­ta, jos tapah­tu­mat ovat enna­koi­mat­to­mia, asiat sin­ne päin, aika­tau­lut epä­sel­vät ja lupauk­sia ei pide­tä. Sik­si hoi­ta­val­ta hen­ki­löl­tä vaa­di­taan tark­kuut­ta. Jos on esi­mer­kik­si sovit­tu, että ruo­kaa annos­tel­laan tie­tyn ver­ran, tulee niin teh­dä tar­kas­ti eikä sin­ne päin. Ei voi esi­mer­kik­si aja­tel­la, että lai­tan­pa nyt keit­toa vähän enem­män, kuin on sovit­tu, kos­ka poti­las on ali­ra­vit­tu. Aika­tau­luis­ta on myös hyvä pyr­kiä pitä­mään kiin­ni mah­dol­li­suuk­sien mukaan. Jokai­nen poik­kea­ma tai kaoot­ti­suu­den koke­mus­ta lisää­vä tapah­tu­ma on sai­ras­tu­neel­le mones­ti vai­ke­aa ja voi pahim­mil­laan vai­keut­taa luot­ta­muk­sen muo­dos­ta­mis­ta hoi­to­ta­hoon.

On kui­ten­kin hyvä huo­ma­ta, että hoi­dos­sa tuli­si huo­mioi­da myös elä­män enna­koi­mat­to­muu­den rea­li­teet­ti ja edis­tää jous­ta­vuu­den vah­vis­tu­mis­ta. Tämä on tavoi­te, jos­ta on hyvä sopia poti­laan kans­sa yhdes­sä, mut­ta joka usein ei sovi aina­kaan osas­to­hoi­don alku­vai­hei­siin.

9. Kysy­mys ”haluat­ko kes­kus­tel­la” ei usein­kaan ole riit­tä­vä

Monet syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neet koke­vat, että eivät ansait­se tai tar­vit­se hoi­toa tai, että hei­dän pitäi­si sel­vi­tä syö­mis­häi­riös­tä yksin. Tämän vuok­si syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nut ei aina tar­tu tar­jot­tuun kes­kus­te­lu­tu­keen, vaik­ka mie­les­sä myl­ler­täi­si aja­tuk­sia, joi­den kans­sa on vai­kea sel­vi­tä. Sik­si hoi­ta­van tahon tuli­si osa­ta tar­jo­ta tukea laa­jem­min, kuin kysy­mäl­lä onko kes­kus­te­lul­le tar­vet­ta. Hoi­ta­va hen­ki­lö voi esi­mer­kik­si tois­taa kysy­myk­sen paris­sa eri tilan­tees­sa eri tavoin ja tuo­da esil­le sai­ras­tu­neel­le, että tulee aina­kin jos­sain vai­hees­sa kysy­mään kuu­lu­mi­sia tai sopia tar­kan kes­kus­te­lua­jan kuu­lu­mis­ten kysy­mi­seen. Jo hoi­ta­jan osoit­ta­man kiin­nos­tus sai­ras­tu­neen aja­tuk­siin ja kuu­lu­mi­siin on tär­keä vies­ti sii­tä, että sai­ras­tu­nut on tär­keä, kiin­nos­ta­va ja arvo­kas. Jos­kus kes­kus­te­lun sijaan on löy­det­tä­vä muu kei­no, jol­la sai­ras­tu­nut voi ilmais­ta aja­tuk­si­aan ja tun­tei­taan.

Kaik­ki sai­ras­tu­neet eivät toki ole saman­lai­sia ja vain oppi­mal­la tun­te­maan poti­laan, voi havai­ta, mil­loin kiel­tei­nen vas­taus tar­jot­tuun kes­kus­te­lu­tu­keen tar­koit­taa todel­la sitä, että sai­ras­tu­nut ei kai­paa kes­kus­te­lua hoi­ta­van hen­ki­lön kans­sa. On myös hyvä muis­taa, että mikä­li sai­ras­tu­neel­la on vah­va aja­tus sii­tä, että ei ansait­se apua, on tätä asi­aa hyvä läh­teä työs­tä­mään ja asteit­tain har­joi­tel­la avun tar­peen ilmai­se­mis­ta sekä tar­jo­tun avun vas­taa­not­ta­mis­ta.

10. Luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­nen puo­lin ja toi­sin voi ottaa oman aikan­sa

Syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa tii­vis luot­ta­muk­sel­li­nen hoi­to­suh­de ei vält­tä­mät­tä muo­dos­tu het­kes­sä. Luot­ta­muk­sen raken­tu­mi­nen hoi­ta­vaan hen­ki­löön voi vie­dä jos­kus vuo­sia­kin. Sik­si on tär­ke­ää, että hoi­ta­va hen­ki­lö pyr­kii osoit­ta­maan, että halu­aa aidos­ti kuun­nel­la sai­ras­tu­nut­ta eikä tule tuo­mit­se­maan hän­tä tämän uskal­tau­tues­sa ker­to­maan vai­keuk­sis­taan. Sai­ras­tu­nut kamp­pai­lee usein häpeän kans­sa, joten sai­ras­tu­neel­le on hyvä tuo­da esil­le, että syö­mis­häi­riö kaik­ki­ne oirei­neen ei tee sai­ras­tu­nees­ta hävet­tä­vää ja hoi­ta­va hen­ki­lö ei oireis­ta säi­käh­dä. Mitä parem­min hoi­don tavoit­teet ja kei­not saa­daan sovit­tua yhteis­työs­sä poti­las­läh­töi­ses­ti, sitä parem­mat mah­dol­li­suu­det luot­ta­muk­sen raken­tu­mi­sel­le on. Hoi­to­suh­tees­sa hen­ki­lö­ke­mioil­la­kin on toki mer­ki­tys­tä. On tär­ke­ää, että hoi­ta­va hen­ki­lö ei louk­kaan­nu sii­tä, jos sai­ras­tu­nut ei luo­ta häneen heti.

Hoi­ta­van hen­ki­lön on myös hyvä muis­taa, että syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neen voi olla erit­täin vai­ke­aa ja pelot­ta­vaa ker­toa ongel­mis­taan, ja jos­kus tämä joh­taa sii­hen, että sai­ras­tu­nut saat­taa pei­tel­lä sai­raut­taan tai valeh­del­la hoi­ta­val­le tahol­le esi­mer­kik­si syö­mi­sis­tään. Sai­ras­tu­nut ei tee sitä ilkeyt­tään, vaan se on osa syö­mis­häi­riön meka­nis­mia. Sik­si hoi­ta­van hen­ki­lön­kin on olta­va tun­to­sar­vet valp­paa­na ja tuo­da tar­vit­taes­sa havain­to­jaan näky­väk­si syyt­te­lyä kui­ten­kin vält­täen. Mah­dol­li­sen vil­pin muis­ta­mi­nen on tär­ke­ää eri­tyi­ses­ti avo­puo­len hoi­to­kon­tak­teis­sa, kun mie­ti­tään, mil­lai­sia pal­ve­lu­ja sai­ras­tu­nut tar­vit­see. Se, että sai­ras­tu­nut sanoo esi­mer­kik­si syö­vän­sä moni­puo­li­ses­ti tai lopet­ta­neen­sa oksen­ta­mi­sen, ei aina pidä paik­kaan­sa ja pel­käs­tään tuo­hon kom­ment­tiin nojau­tu­vat hoi­to­pää­tök­set ovat yleen­sä kysee­na­lai­sia. On hyvä kat­soa, että kaik­ki saa­ta­vil­la ole­va infor­maa­tio sopii loo­gi­ses­ti kes­ke­nään yhteen. Jos esi­mer­kik­si sai­ras­tu­nut ker­too syö­vän­sä suu­ria mää­riä, mut­ta pai­no las­kee jat­ku­vas­ti, ei yhtä­lö toi­mi, vaan sai­ras­tu­neen on vai­ke­aa ker­toa miten asiat oikeas­ti ovat.

Vil­pin mää­rä vähe­nee yleen­sä sitä mukaan, kun sai­ras­tu­nut alkaa luot­taa hoi­ta­vaan tahoon. Toi­saal­ta, jos hoi­ta­va taho ei mis­sään koh­das­sa luo­ta sai­ras­tu­nee­seen, ei sai­ras­tu­nut­kaan ala luot­taa hoi­ta­vaan tahoon ja hui­jaa­mi­nen tai puhu­mat­to­muus jat­kuu. Sik­si luot­ta­mus­ta on raken­net­ta­va yhdes­sä ja annet­ta­va sai­ras­tu­neel­le myös mah­dol­li­suuk­sia osoit­taa edis­ty­mi­sen­sä vas­tuun­kan­nos­sa. Hui­jaa­mi­nen on hyö­dyl­lis­tä näh­dä yhte­nä syö­mis­häi­riön oiree­na ja suh­tau­tua sii­hen mah­dol­li­sim­man neut­raa­lis­ti.

11. Tii­mi­työs­sä joh­don­mu­kai­suus ja yhden­mu­kai­suus luo tur­vaa ja vähen­tää hoi­toa hait­taa­vaa ”split­tiä”

Syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa on tär­ke­ää, että kaik­ki puhal­ta­vat samaan hii­leen. On sovit­ta­va yhtei­sis­tä lin­jois­ta ja toi­mit­ta­va nii­den mukai­ses­ti. Jos joku hoi­ta­va hen­ki­lö tekee täy­sin päin vas­tai­ses­ti kuin muut, on tämä usein sai­ras­tu­neel­le hyvin häm­men­tä­vää. Toi­saal­ta syö­mis­häi­riö alkaa hel­pos­ti käyt­tää eduk­seen tilan­tei­ta, jois­sa joku hoi­ta­va hen­ki­lö ei nou­da­ta yhteis­tä lin­jaa ja voi­mis­taa otet­taan sai­ras­tu­nees­ta. Useim­mil­le poti­lail­le on myös äärim­mäi­sen pelot­ta­vaa, jos hoi­ta­va hen­ki­lö toi­mii arvaa­mat­to­mas­ti ja epä­joh­don­mu­kai­ses­ti muut­taen toi­min­ta­ta­po­jaan mie­lia­lan­sa mukaan.

Haas­ta­vim­mil­laan eri lin­jat joh­ta­vat sii­hen, että sai­ras­tu­nut jakaa hoi­ta­vat hen­ki­löt mie­les­sään mus­ta­val­koi­ses­ti hyviin ja pahoi­hin. Täl­löin hyvän hoi­to­suh­teen raken­ta­mi­nen hoi­ta­viin hen­ki­löi­hin han­ka­loi­tuu ja sai­ras­tu­neen mie­les­sä vain hyvil­le hoi­ta­vil­le hen­ki­löil­le voi puhua ja pahoil­le ei. Vaih­toeh­toi­ses­ti hyvä hoi­ta­va hen­ki­lö voi olla sai­ras­tu­neen mie­les­sä sel­lai­nen, joka ei rajoi­ta oirei­lua ja huo­no hoi­ta­va hen­ki­lö sel­lai­nen, joka rajoit­taa. Täl­löin syö­mis­häi­riö pää­see mani­pu­loi­maan hoi­to­suh­tei­ta. Mus­ta­val­koi­nen, hoi­toa hait­taa­va jako eli ”split” on useim­mi­ten mini­moi­ta­vis­sa yhden­mu­kai­sel­la ja joh­don­mu­kai­sel­la yhteis­työl­lä.

12. Oma per­soo­na saa näkyä

Lopuk­si on hyvä muis­taa, että jokai­nen hoi­ta­va hen­ki­lö on oma per­soo­nan­sa ammat­ti­lai­sen saap­pais­sa. Oma per­soo­na saa näkyä, kun­han amma­til­li­suus säi­lyy. Jos hoi­ta­va hen­ki­lö ei yhtään anna omien tun­tei­den­sa näkyä, ker­ro kos­kaan mitään itses­tään tai anna edes omien miel­ty­mys­ten tul­la esil­le mis­sään tilan­tees­sa, voi sai­ras­tu­neen olla vai­kea muo­dos­taa häneen luot­ta­muk­sel­lis­ta suh­det­ta tai tun­tea, että hänes­tä väli­tet­täi­siin aidos­ti. Sai­ras­tu­neen voi olla hel­pom­pi ymmär­tää omia tun­tei­taan ja miel­ty­myk­si­ään, jos hän saa välil­lä hoi­ta­vas­ta hen­ki­lös­tä pei­lin omil­le koke­muk­sil­leen. Rajat toki on olta­va, mut­ta epä­ai­tous on yleen­sä hel­pos­ti havait­ta­vis­sa ja syö poh­jaa hyvän hoi­to­suh­teen raken­tu­mi­sel­ta.

Lis­taa voi­si var­mas­ti jat­kaa monil­la asioil­la. Mil­lai­sia mui­ta asioi­ta ammat­ti­lai­sen oli­si hyvä muis­taa aloit­taes­saan työs­ken­te­lyä syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vien paris­sa?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *