Syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­nen – 2021 teks­tit koot­tu­na yhteen

Tänä vuon­na Ome­na­tu­van blo­gi­teks­tien tee­ma­na on ollut syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­nen. Olem­me hel­mi-loka­kuun 2021 aika­na jul­kais­sut yhteen­sä 13 kir­joi­tus­ta eri­lai­sis­ta näkö­kul­mis­ta para­ne­mi­seen liit­tyen. Täs­tä koos­te­teks­tis­tä löy­dät pie­net mais­tiai­set kai­kis­ta teks­teis­tä sekä suo­rat lin­kit kysei­siin kir­joi­tuk­siin.

Teks­teis­sä on poh­dit­tu muun muas­sa sitä, miten para­ne­mi­nen vai­kut­taa psyyk­ki­seen voin­tiin, kehoon, kuu­kau­tis­kier­toon ja urhei­li­jan
suo­ri­tus­ky­kyyn, mil­lai­sia vai­hei­ta para­ne­mi­ses­sa on ja mil­lai­sia ter­vei­tä ahdis­tuk­sen sää­te­lyn mene­tel­miä on ole­mas­sa.

Ohes­sa kaik­ki para­ne­mis­sar­jan teks­tit, olkaa­pa hyvät!

Miten syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­nen vai­kut­taa psyyk­ki­seen voin­tiin

Syö­mis­häi­riö tyy­pil­li­ses­ti kapeut­taa ajat­te­lun ruo­an, kehon, syö­mi­sen, lii­kun­nan ja monen­lais­ten asioi­den pel­kää­mi­sen ympä­ril­le. Mie­li on virit­ty­nyt havait­se­maan uhkia eri­tyi­ses­ti ruo­as­sa ja syö­mi­ses­sä, mut­ta myös muu­ten­kin ympä­ris­tös­sä, omas­sa toi­min­nas­sa ja jopa ajat­te­lus­sa. Mie­li ikään kuin työs­ken­te­lee yli­kier­rok­sil­la yrit­täen pitää ihmi­sen tur­vas­sa oman mie­len­sä mää­rit­te­le­mil­tä uhkil­ta.

Syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va on siten jää­nyt mie­len­sä kehit­te­le­mien uhka­ku­vien van­gik­si. Hän on pudon­nut mie­len­sä kuop­paan, jos­ta puut­tuu näkö­ala laa­jem­paan ymmär­ryk­seen. Hänen mie­len­sä on alka­nut luul­la, että tämä kapea, kau­hun täyt­tä­mä näkö­ala on totuus ja että ainoa mah­dol­li­suus sel­vi­tä on tais­tel­la näi­tä kau­heuk­sia vas­taan. Kun para­ne­mis­ta alkaa tapah­tua, mie­les­sä alkaa tapah­tua ymmär­ryk­sen laa­jen­tu­mis­ta, ja ter­vet­tä ajat­te­lua edus­ta­va mie­len osa alkaa saa­da yhä enem­män jalan­si­jaa.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Miten syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­nen vai­kut­taa urhei­li­jan suo­ri­tus­ky­kyyn?

Syö­mi­sen häi­riöt, oli­vat ne sit­ten diag­nos­ti­set kri­tee­rit täyt­tä­viä syö­mis­häi­riöi­tä tai lie­vem­pää häi­riin­ty­nyt­tä syö­mis­tä, vai­kut­ta­vat väis­tä­mät­tä nega­tii­vi­ses­ti sekä urhei­li­jan ter­vey­teen että suo­ri­tus­ky­kyyn. Kun para­ne­mi­nen syö­mis­häi­riöis­tä käyn­nis­tyy, alkaa muu­tok­sia tapah­tua myös urhei­li­jan ter­vey­des­sä ja suo­ri­tus­ky­vys­sä. Osa muu­tok­sis­ta tapah­tuu kui­ten­kin hyvin hitaas­ti, eikä suo­ri­tus­ky­vyn voi odot­taa palaa­van sai­ras­tu­mis­ta edel­tä­väl­le tasol­le het­kes­sä.

Teks­tis­sä poh­di­taan, miten syö­mis­häi­riöt vai­kut­ta­vat urhei­li­jan suo­ri­tus­ky­kyyn ja mil­lai­sia vai­ku­tuk­sia syö­mis­häi­riöi­hin usein oleel­li­ses­ti kuu­lu­val­la ener­gia­va­jeel­la urhei­li­jal­le on. Lisäk­si teks­tis­sä
poh­di­taan, miten syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­nen vai­kut­taa suo­ri­tus­ky­kyyn.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Miten syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­nen vai­kut­taa kehoon?

Syö­mis­häi­riöt ovat sii­nä mie­les­sä har­vi­nai­sia psyyk­ki­siä sai­rauk­sia, että ne ilme­ne­vät voi­mak­kaas­ti kehol­li­se­na oireh­din­ta­na. Muis­sa psyyk­ki­sis­sä sai­rauk­sis­sa vai­ku­tuk­set kehoon ovat mones­ti vähäi­sem­piä ja seu­raus­ta lähin­nä itse­tu­hoi­ses­ta käyt­täy­ty­mi­ses­tä.

Syö­mis­häi­riöis­sä eni­ten ongel­mia aiheut­ta­vat vai­kea ali­pai­no, ahmi­mi­nen, oksen­te­lu ja lii­al­li­nen lii­kun­ta. Myös eri­lais­ten lääk­kei­den vää­rin­käyt­tö laih­dut­ta­mis­tar­koi­tuk­ses­sa on san­gen taval­lis­ta ja saa aikaan oman­lai­si­aan ongel­mia. Nämä oireet aset­ta­vat kehon koval­le koe­tuk­sel­le ja voi­vat joh­taa mm. luus­ton hau­ras­tu­mi­seen, ham­pai­den rei­kiin­ty­mi­seen sekä aiheut­taa sydä­men ryt­mi­häi­riöi­tä, val­ko­so­lu­tuo­tan­non hei­ken­ty­mis­tä, vat­sa­ki­pu­ja ja ravit­se­muk­sel­li­sia puu­tos­ti­lo­ja.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Miten syö­mis­häi­riös­tä para­ne­mi­nen vai­kut­taa kuu­kau­ti­siin?

Nai­sen kuu­kau­tis­kier­toa yllä­pi­tää hie­nos­ti sää­del­ty jär­jes­tel­mä, jos­sa aivot ja muna­sar­jat ovat jat­ku­vas­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa kemial­li­si­na vies­tei­nä toi­mi­vien hor­mo­nien väli­tyk­sel­lä. Sään­nöl­li­nen kuu­kau­tis­kier­to on tär­keä merk­ki sii­tä, että sää­te­ly­jär­jes­tel­mä toi­mii nor­maa­lis­ti. Kuu­kau­tis­kier­ron häi­riöt ja häi­riin­ty­nyt syö­mi­nen kul­ke­vat usein rin­nak­kain, sil­lä herk­kä sää­te­ly­jär­jes­tel­mä rea­goi nopeas­ti mata­laan tai epä­sään­nöl­li­seen ener­gian­saan­tiin, rajui­hin pai­non­vaih­te­lui­hin, suu­riin lii­kun­ta­mää­riin ja psyyk­ki­seen kuor­mi­tuk­seen.

Kuu­kau­tis­häi­riöi­den taus­tal­la on moni­ta­hoi­nen teki­jöi­den ver­kos­to, joka koos­tuu kehon­pai­non, ras­va­ku­dok­sen, hor­mo­nien, ravit­se­muk­sen, lii­kun­nan sekä psyyk­ki­sen stres­sin vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta. Kun kaik­ki nämä teki­jät huo­mioi­daan sai­ras­tu­neen hoi­dos­sa ja para­ne­mis­pro­ses­sin tuke­mi­ses­sa, pää­see kuu­kau­tis­kier­to­kin hil­jal­leen aset­tu­maan omaan luon­nol­li­seen ryt­miin­sä. On myös hyvä muis­taa, ettei syö­mis­häi­riös­tä para­ne­mi­sel­la ole aika­tau­lua, ja se pätee myös kuu­kau­tis­ten palaa­mi­seen. Mat­kal­le mah­tuu kom­pas­te­lua ja taka­pak­ke­ja niin fyy­sis­ten kehon toi­min­to­jen palau­tu­mi­sen kuin mie­len­kin toi­pu­mi­sen suh­teen. On siis hyvä olla kär­si­väl­li­nen ja armol­li­nen itse­ään koh­taan para­ne­mi­sen tai­pa­leel­la. Kun luo kehol­le hyvät olo­suh­teet kor­ja­ta sil­le koi­tu­neet hai­tat, keho tekee kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa työn itsel­leen luon­nol­li­ses­sa tah­dis­sa.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Para­ne­mi­sen vai­heet

Syö­mis­häi­riöi­den kul­ku nou­dat­taa usein mel­ko saman­lais­ta reit­tiä riip­pu­mat­ta sii­tä, mikä syö­mis­häi­riö on kysees­sä. Para­ne­mi­sen vai­heet ovat Sai­rau­den alka­mi­nen, Kuher­rus­vai­he, Kär­si­mys­vai­he, Toi­ve muu­tok­ses­ta, Muu­tos­ten teke­mi­nen ja Para­ne­mi­nen. Vai­hei­den tun­te­mi­nen on hyö­dyl­lis­tä sik­si, että sen avul­la voi arvioi­da, mis­sä vai­hees­sa oma tai lähei­sen sai­raus on ja mitä on vie­lä odo­tet­ta­vis­sa. Tie­tä­mys niis­tä voi myös tuo­da ideoi­ta kuhun­kin vai­hee­seen sopi­vis­ta par­hais­ta toi­min­ta­mal­leis­ta.

Teks­tis­sä kuvail­laan syö­mis­häi­riöi­den para­ne­mi­sen vai­heet ja poh­di­taan kun­kin vai­heen yhtey­des­sä lyhyes­ti, mitä ne tar­koit­ta­vat hoi­don kan­nal­ta.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Ensias­ke­leet para­ne­mi­sen polul­la

Syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­nen alkaa, kun sai­ras­tu­nut löy­tää roh­keu­den muut­taa sai­rau­den aika­na omak­su­mi­aan tapo­ja ja toi­min­ta­mal­le­ja. Sen lisäk­si oirei­ta aiheut­ta­vis­ta aja­tuk­sis­ta on tul­ta­va tie­toi­sek­si sekä ope­tel­ta­va saa­maan nii­hin etäi­syyt­tä ja har­joi­tel­ta­va ole­maan tot­te­le­mat­ta nii­tä. Muu­tos tapah­tuu siis kah­del­la tasol­la: mie­les­sä ja käy­tän­nös­sä.

Vaik­ka usein käy­tän­nön toi­mien muut­ta­mi­nen tun­tuu sel­keim­mäl­tä, tar­vi­taan molem­mil­la tasoil­la työs­ken­te­lyä rin­nak­kain. Psyyk­ki­nen työs­ken­te­ly tukee käyt­täy­ty­mi­soi­reis­ta luo­pu­mis­ta ja käyt­täy­ty­mi­sen muut­ta­mi­nen haas­taa pel­ko­ja ja pakot­taa ajat­te­le­maan uudel­la taval­la. Tämän vuok­si para­ne­mi­ses­sa on tär­ke­ää työs­ken­nel­lä sekä käyt­täy­ty­mi­ses­sä näky­vien että psyyk­kis­ten oirei­den kans­sa rin­nak­kain.

Para­ne­mi­sen vaa­ti­ma aika on jokai­sel­le yksi­löl­li­nen, eikä sitä usein­kaan voi hoput­taa. Tapah­tu­vat muu­tok­set ovat luon­teel­taan syväl­li­siä ja saa­vat usein aikaan tär­kei­tä hen­ki­siä kas­vu­pro­ses­se­ja. Ihmi­sen psyy­ken sys­tee­mi raken­tuu yksi­löl­lis­ten vai­hei­den mukaan eikä se voi hypä­tä yli tai jät­tää läpi­käy­mät­tä tiet­ty­jä vai­hei­ta, vaan sen on sal­lit­ta­va toteut­taa muu­tok­sen­sa omal­la taval­laan. Toi­sil­la tähän menee pari vuot­ta, toi­sil­la kym­me­nen tai enem­män­kin.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Urhei­li­jan syö­mis­häi­riö­hoi­to – mitä tut­ki­mus­kir­jal­li­suus ker­too

Teks­tis­sä poh­di­taan, mitä tut­ki­mus­kir­jal­li­suus ker­too urhei­li­joi­den syö­mis­häi­riö­hoi­dos­ta ja mie­ti­tään, mil­lai­sia estei­tä hyväl­lä hoi­dol­la voi olla. Teks­tis­sä käsi­tel­lään muun muas­sa urhei­lu­mo­ti­vaa­tio­ta tär­keä­nä voi­ma­va­ra­na hoi­don onnis­tu­mi­ses­sa, moniam­ma­til­li­sen hoi­to­tii­min mer­ki­tys­tä, urhei­li­jan ravit­se­musoh­jauk­sen roo­lia osa­na hoi­toa, har­joit­te­lun huo­mioi­mis­ta hoi­don aika­na sekä hoi­toon sisäl­ty­vän psy­koe­du­kaa­tion tee­mo­ja.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Mitä syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa teh­dään?

Syö­mis­häi­riöi­den hoi­to­ta­vat ja ‑käy­tän­nöt vaih­te­le­vat jon­kin ver­ran eri puo­lel­la Suo­mea ja eri yksi­köis­sä. Hoi­don yksi­tyis­koh­dat ja kes­to riip­pu­vat hoi­ta­vas­ta hen­ki­lös­tä, hoi­to­pai­kan toi­min­ta­pe­ri­aat­teis­ta, eri­kois­osaa­mi­sen tasos­ta sekä poti­laan roh­keu­des­ta ja val­miu­des­ta ottaa hoi­toa vas­taan. On kui­ten­kin muu­ta­mia perus­asioi­ta, jot­ka hyväs­sä hoi­dos­sa yleen­sä toteu­tu­vat näis­tä sei­kois­ta riip­pu­mat­ta.

Hoi­to on paras­ta lopet­taa aikai­sin­taan sii­nä vai­hees­sa, kun oireet ovat hal­lin­nas­sa ja pää­asias­sa ter­ve ajat­te­lu ohjaa toi­min­taa. Näin para­ne­mi­nen voi jat­kua poti­laan omas­sa varas­sa hoi­don pää­tyt­tyä. Niin kau­an, kun sai­raut­ta tuke­va ajat­te­lu ohjaa toi­min­taa, on hoi­toa syy­tä jat­kaa. Omas­sa varas­sa oirei­lun hou­ku­tus­ta on täs­sä vai­hees­sa usein mah­do­ton­ta vas­tus­taa. Täy­del­li­seen para­ne­mi­seen hoi­don aika­na ei siis tar­vit­se vält­tä­mät­tä pyr­kiä. Riit­tää, että oirei­lun pak­ko on väis­ty­nyt sekä kyky sää­del­lä tun­tei­ta ja olo­ti­lo­ja uusil­la kei­noil­la on vah­vis­tu­nut.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Miten urhei­li­ja palaa har­joit­te­le­maan syö­mis­häi­riös­tä toi­pues­saan?

Teks­tis­sä poh­di­taan, miten urhei­li­jan kan­nat­taa pala­ta har­joi­tus­ten pariin syö­mis­häi­riöis­tä toi­pues­saan. Para­ne­mis­pro­ses­sit ovat aina yksi­löl­li­siä, mikä pätee myös paluuseen urhei­lun pariin. Lisäk­si paluuseen vai­kut­taa oleel­li­ses­ti muun muas­sa se, kuin­ka vaka­va syö­mis­häi­riö on ollut, miten urhei­li­ja on oireil­lut ja min­kä tasoi­sen urhei­lun pariin hän palaa.

Yleis­pä­te­vää, kai­kil­le sopi­vaa ohjet­ta ei siis voi antaa, joten teks­tis­sä ker­ro­taan tyy­pil­li­sis­tä paluuseen liit­ty­vis­tä sei­kois­ta. Paluun on hyvä tapah­tua vähi­tel­len, eikä har­joi­tus­oh­jel­maa toden­nä­köi­ses­ti voi
eikä kan­na­ta alkaa heti toteut­taa sii­nä laa­juu­des­saan kuin ennen sai­ras­tu­mis­ta.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Miten pysyä ter­vee­nä sai­ras­tut­ta­vaan käyt­täy­ty­mi­seen hou­kut­te­le­vas­sa ympä­ris­tös­sä?

Syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­ses­sa tär­kein­tä on löy­tää oma roh­keus ede­tä koh­ti ter­veyt­tä. Täl­lä polul­la ote­taan pal­jon aske­lia, jot­ka pelot­ta­vat ja vaa­ti­vat suur­ta kes­kit­ty­mis­tä sekä pon­nis­te­lua. Kan­nus­ta­va ympä­ris­tö tuo tähän tär­keäl­lä taval­la voi­maa ja aut­taa pysy­mään vali­tul­la tiel­lä. Toi­si­naan on tilan­tei­ta, jois­sa ympä­ris­tön toi­min­ta­ta­vat ja jopa arvot saat­ta­vat hou­ku­tel­la takai­sin sai­raut­ta tuke­vien käyt­täy­ty­mis­mal­lien pariin, vaik­ka oma pää­tös paran­tua oli­si­kin jo sel­keäs­ti teh­ty. Haas­ta­via para­ne­mi­sym­pä­ris­tö­jä voi­vat olla esi­mer­kik­si urhei­lu­jouk­kue, kou­lu­luok­ka, kave­ri­pii­ri tai sosi­aa­li­nen
media.

Syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­nen on rank­ka mat­ka, jon­ka aika­na on hyvä huo­leh­tia sii­tä, että yli­mää­räi­set esteet rai­va­taan pois tiel­tä. On hedel­mäl­lis­tä pysäh­tyä poh­ti­maan omaa para­ne­mis­pro­ses­si­aan ja eri­tel­lä, mit­kä sei­kat aut­ta­vat sii­nä ja mit­kä hait­taa­vat. Mui­den tuki on äärim­mäi­sen arvo­kas­ta, joten sitä kan­nat­taa ottaa vas­taan. Mui­den aiheut­ta­ma hait­ta puo­les­taan voi teh­dä para­ne­mi­ses­ta tar­peet­to­man haas­ta­vaa. 

Usein on mah­dol­lis­ta vai­kut­taa para­ne­mi­sym­pä­ris­töön­sä enem­män kuin äkki­sel­tään tulee aja­tel­leek­si. Hait­to­jen ja hyö­ty­jen ana­ly­soin­ti aut­taa havah­tu­maan omaan tilan­tee­seen ja antaa ideoi­ta sel­lais­ten muu­tos­ten teke­mi­sek­si, jot­ka omal­ta osal­taan tuke­vat para­ne­mis­ta par­haal­la mah­dol­li­sel­la taval­la.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Pai­non­nousun sie­tä­mi­nen lai­huus­häi­riös­tä para­ne­mi­sen aika­na

Eräs mer­kit­tä­vim­mis­tä lai­huus­häi­riö­tä yllä­pi­tä­vis­tä oireis­ta on liho­mi­sen pel­ko. Sai­ras­tu­nut liit­tää tie­dos­ta­mat­taan pai­non­nousuun pelot­ta­via mie­li­ku­via epä­miel­lyt­tä­väk­si muut­tu­mi­ses­ta, mui­den hyl­kää­mäk­si jou­tu­mi­ses­ta, lais­kak­si ja saa­mat­to­mak­si muut­tu­mi­ses­ta sekä lopul­li­ses­ta yksin jää­mi­ses­tä. Nämä mie­li­ku­vat saa­vat pai­non­nousun, ruo­an ja syö­mi­sen tun­tu­maan pelot­ta­vil­ta asioil­ta, joi­den seu­rauk­se­na voi tapah­tua jotain pahaa. Tämän vuok­si sai­ras­tu­neel­la nousee usein ahdis­tus pin­taan, kun itseä pitäi­si ravi­ta, mikä tekee syö­mi­ses­tä vai­ke­aa.

Pai­non­nousun pelos­ta pääs­täk­seen on tär­ke­ää ymmär­tää, että lai­huus ei rat­kai­se sitä ongel­maa, jota sil­lä yri­te­tään rat­kais­ta. Kyse ei ole liho­mi­sen vaa­ral­li­suu­des­ta, vaan oma­nar­von­tun­teen mata­luu­des­ta. On myös tär­ke­ää ymmär­tää, että ali­pai­noi­suu­des­ta toi­vut­taes­sa pai­non­nousu ei tar­koi­ta liho­mis­ta. Se tar­koit­taa pai­non nor­ma­li­soi­tu­mis­ta, kehon tasa­pai­non saa­vut­ta­mis­ta ja hyvin­voin­nin mah­dol­lis­tu­mis­ta.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Ter­vei­tä ahdis­tuk­sen sää­te­lyn mene­tel­miä

Syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­van miel­tä hal­lit­see yleen­sä ahdis­tu­nei­suus ja muu hen­ki­nen pahoin­voin­ti. Tämä on usein alka­nut jo pal­jon ennen sai­rau­den puh­kea­mis­ta. Oirei­siin tur­vau­tu­mi­sen tie­dos­ta­ma­ton tar­koi­tus onkin alun perin ollut pahan olon hel­pot­ta­mi­nen.

Oirei­lu hel­pot­taa oloa, sil­lä se tuo välit­tö­män – mut­ta lyhy­tai­kai­sen – huo­jen­nuk­sen pahaan oloon. Syö­mät­tä jät­tä­mi­nen tai ahmi­mi­nen ja oksen­ta­mi­nen lau­kai­see hel­po­tuk­sen tun­teen, joka tosin kato­aa het­ken kulut­tua ja paha olo palaa. Ihmi­sel­le on omi­nais­ta, että asiat, jot­ka välit­tö­mäs­ti muut­ta­vat olon parem­mak­si, aiheut­ta­vat riip­pu­vuut­ta. Vaik­ka hän tie­tää, että hel­po­tus on vain väliai­kai­nen, on se niin hou­kut­te­le­va, että hän jat­kaa toi­min­non tois­ta­mis­ta.

Jot­ta oireis­ta luo­pu­mi­nen hel­pot­tui­si, on tär­ke­ää ope­tel­la sel­lai­sia ahdis­tuk­sen ja pahan olon sää­te­le­mi­sen kei­no­ja, jot­ka eivät aiheu­ta hait­taa. Oloa voi sää­del­lä useil­la tasoil­la. Jokai­sel­la tasol­la on hie­man eri­lai­nen teh­tä­vä. Ensim­mäi­sel­lä tasol­la ovat äkil­li­sen, voi­mak­kaan ahdis­tuk­sen hel­pot­ta­mi­seen tar­koi­te­tut har­joi­tuk­set, toi­sel­la tasol­la ovat jat­ku­vien, mie­len taus­tal­la hier­tä­vien pel­ko­jen tasoit­ta­mi­seen täh­tää­vät har­joi­tuk­set ja kol­man­nel­la tasol­la ovat koko­nai­so­loa paran­ta­vat ja hen­kis­tä kehit­ty­mis­tä edis­tä­vät har­joi­tuk­set.

Lue lisää har­joi­tuk­sis­ta tääl­tä.

Para­ne­mi­sen haas­tee­na autet­ta­vak­si aset­tu­mi­nen

Uuden oppi­jak­si ja autet­ta­vak­si aset­tu­mi­sen tai­to on tär­keä syö­mis­häi­riös­tä para­ne­val­le. Sen muis­ta­mi­nen ja voi­ma­va­ro­jen panos­ta­mi­nen sii­hen aut­ta­vat pää­se­mään nopeas­ti itse­näi­seen elä­mään kiin­ni. Itse­näi­nen elä­mä on antoi­sin­ta ja kes­tä­vim­mäl­lä poh­jal­la sii­nä vai­hees­sa, kun tai­dot ja voi­mat riit­tä­vät arjen elä­mi­seen taval­la, joka tukee mie­len ja kehon hyvin­voin­tia. Para­ne­mi­se­si olles­sa vie­lä kes­ken, panos­ta siis voi­ma­va­ra­si uusien sel­viy­ty­mis­kei­no­jen oppi­mi­seen sekä hoi­don ja tuen vas­taa­not­ta­mi­seen. Näin pää­set nopeim­min elä­mään juu­ri sel­lais­ta elä­mää, jota kai­paat ja haluat
itsel­le­si.

Autet­ta­vak­si aset­tu­mi­nen sil­loin, kun ei itse pys­ty aut­ta­maan itse­ään, osoit­taa vii­saut­ta ja vah­vuut­ta. Se ei ole merk­ki heik­kou­des­ta, vaan päin­vas­toin. Tar­vi­taan suur­ta vah­vuut­ta myön­tää, ettei pär­jää ja vas­taa­not­taa apua sil­loin­kin, kun se edel­lyt­tää pelot­ta­vien ja ahdis­ta­vien asioi­den teke­mis­tä. On tär­ke­ää näh­dä itsen­sä vah­va­na ja roh­kea­na vas­taa­not­taes­saan apua ja ymmär­tää autet­ta­vak­si aset­tu­mi­sen suu­ri arvo para­ne­mi­sel­le.

Vai­kei­na het­ki­nä voi suun­na­ta kat­seen tule­vai­suu­teen ja muis­taa, että ”kun nyt jak­san tämän ja opet­te­len tar­vit­ta­vat tai­dot pär­jä­täk­se­ni itse, pää­sen pian teke­mään tah­to­mia­ni ja kai­paa­mia­ni asioi­ta”. Mitä ahke­ram­min uusia tai­to­ja opet­te­lee, sitä nopeam­min ne on mah­dol­lis­ta omak­sua, ne auto­ma­ti­soi­tu­vat sekä mah­dol­lis­ta­vat itse­näi­sen elä­män elä­mi­sen tur­vas­sa ja ter­vee­nä.

Lue lisää aihees­ta tääl­tä.

Syys­ter­vei­sin,
Maria Heik­ki­lä