-
·
Kuka puhuu sisälläni? – Syömishäiriön ääni ja sen huomioiminen hoidossa
Syömishäiriötä sairastavat kertovat usein mielensä sisällä olevasta ”äänestä”, joka kritisoi, ahdistelee, painostaa ja pakottaa tekemään monen muotoista väkivaltaa itselle. Ääni on niin epämiellyttävä, että sen kuulumista pelätään ja sen vaientamiseksi tehdään mitä ikinä se vaatiikaan, hinnalla millä hyvänsä. Äänen viesti vaikuttaa totuudelta, se satuttaa ja saa sairastuneen tuntemaan itsensä surkeimmaksi olioksi, joka tämän maan pintaa…
-
·
Syömishäiriöt ja kuormittava pitäisi-ajattelu
Ystäväni sanoi minulle taannoin: ”Mun elämässä oli aiemmin selkeä suunta. Mulla oli kaikki suunniteltuna. Tiesin, mitä haluan. En kuitenkaan ollut onnellinen. Nyt mun elämässä ei ole suuntaa enkä tiedä tulevasta mitään, mutta olen onnellisempi kuin koskaan.” Pysähdyin miettimään asiaa. Miten ihminen voi olla onnellisempi, kun elämältä puuttuu selkeä suunta? Aikani asiaa mutusteltuani oivalsin, että kyse…
-
·
Tutkimusnäyttöön perustuvat syömishäiriöhoidot – onko niitä?
Täällä Helsingissä järjestettiin syyskuussa kansainvälinen syömishäiriökongressi, jonne minua pyydettiin yhdessä kollegani David Clintonin kanssa puhumaan tutkimustiedolla tehokkaaksi todistetuista hoidoista arjen hoitotyössä. Ilahduin suuresti mahdollisuudesta perehtyä kunnolla tähän tärkeään ja paljon puhuttuun aiheeseen. Syömishäiriöistä ja niiden hoidosta on tehty valtavasti tutkimusta. Monenlaisia ehdotuksia hyviksi lähestymistavoiksi on löydetty sekä nuorilla että aikuisilla. Monelle – minut mukaan lukien…
-
·
NEDS-konferenssikuulumisia – Mikrobeja, kilpaurheilua, toivoa toivottomuuteen ja “kehoterapiaa”
Pohjoismainen syömishäiriökonferenssi NEDS järjestettiin Helsingissä 21.–23.9. Päivien aikana kuulimme erilaisia puheenvuoroja ja osallistuimme pienempiin workshoppeihin. Tässä hiukan konferenssikuulumisia kaikille luettavaksi. Kaikesta en raportoi, joten valitsin neljä aihetta, jotka tuntuivat minusta kiinnostavilta. Blogikirjoitus käsittelee tällä kerralla poikkeuksellisesti useita aiheita, mutta voit toki poimia siitä vain itseäsi kiinnostavat aiheet: Suolistomikrobit ja laihuushäiriö (Cynthia Bulik) Ajatus siitä, että…
-
·
Kehumisen paikka – Miten ja milloin syömishäiriötä sairastavaa kehutaan?
Työssäni syömishäiriöitä sairastavien parissa huomaan rämpiväni usein kehumisen haasteen kanssa. Milloin kehun syömishäiriötä sairastavaa ja miten kehuni muotoilen? Kehunko, kun margariini levittyy leivälle rennosti tai kun sairastava on saanut syötyä hänelle haasteellisen aterian loppuun? Kehunko siis toiminnasta, joka on terveyteen liittyvä normi? Vai pitäisikö minun sittenkin kehua, kun sairastava tekee suuren oivalluksen esimerkiksi peloistaan –…
-
·
Johtuuko syömishäiriöiden sitkeys heikosta paranemismotivaatiosta?
Syömishäiriöiden hoidosta puhuttaessa kuulee usein mainittavan sanan hoitomotivaatio. Jos avo- tai osastohoidossa eteneminen takkuaa, päätellään syyksi usein hoitomotivaation puute. Tästä määritelmästä seuraa mahdollisesti hoidon keskeytyminen tai hoitoon pääsyn estyminen. Kun sairastava ei pysty hoidon tuella tekemään muutosta syömiskäyttäytymiseensä, hänet ohjataan kotiin etsimään motivaatio esille ja käyttövalmiiksi. Näin hoidossa voidaan sitten tarttua tehokkaasti toimeen, kun sairastava…
-
·
Bulimian itsehoito – apua nälkäiselle sydämelle
Saimme kahden kollegani kanssa juuri valmiiksi bulimian itsehoito-oppaan. Kirjan kirjoittamiseen lähti kipinä siitä ajatuksesta, että bulimiaa sairastavat usein kärsivät sairautensa kanssa yksin jopa useita vuosia eivätkä uskalla tai halua kertoa ongelmastaan kenellekään. Asia voi tuntua liian henkilökohtaiselta tai hävettävältä eikä sitä tee mieli jakaa kenenkään kanssa. Joskus käy niinkin, että apua on kyllä suurin toivein…
-
·
Miksi pitkillä syömishäiriöhoidoilla on paikkansa
Syömishäiriöiden hoidon pituudesta on ollut syömishäiriöpiireissä paljon keskustelua viime aikoina. Pitkiä hoitoja tarjotaan yhä harvemmille ja lyhyitä hoitoja suositaan, koska niiden ajatellaan olevan edullisempia. Kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat kovassa rahapulassa ja säästöpaineet ovat suuret. Itse ajattelen, että hoitojen pituus ei saisi olla itseisarvo, vaan potilaalle tulisi tarjota hänen yksilölliseen tilanteeseensa sopiva ja hänen paranemisensa parhaiten…
-
·
Aikuinen sairastaa (Osa 1): Aikuinen osastohoidossa
Syömishäiriöt mielletään helposti vain nuorten sairauksiksi. Todellisuudessa syömishäiriö ei katso ikää. Aikuisia ja jopa ikääntyneitä syömishäiriöitä sairastavia on useita. Omenatupa on saanut paljon toiveita kirjoittaa aikuisten syömishäiriötä sairastavien hoidosta ja ylipäänsä aikuisten syömishäiriöistä. Tänään tuohon toiveeseen vastataan kirjoitussarjan ensimmäisellä osalla. Miten aikuisen osastohoito eroaa nuorten hoidosta? Millaisia asioita aikuisten kohdalla tulee huomioida osastohoidossa? Aikuisen taustatilanteen…
-
·
Hyvä, parempi, täydellinen
Työssäni syömishäiriöitä sairastavien parissa olen törmännyt usein itsellenikin osittain tuttuun täydellisyyden tavoitteluun, perfektionismiin. Olen tavannut ihmisiä, joiden tavoitteet ovat niin korkealla, että harva jos kukaan niihin ylettäisi. Syömishäiriöitä sairastavien perfektionismi saattaakin saada kohtuuttomia mittasuhteita ja sairautta ylläpitäviä piirteitä. Pahimmillaan sairastuneet ruoskivat itsensä vereslihalle vaatimuksissaan ja tavoitteissaan. Pakko-oireiseltakin täydellisyyden tavoittelu välillä vaikuttaa. Perfektionismilla on mielestäni usein…
-
·
Mitä osastohoidon jälkeen, kun hoito on loppunut ennen aikojaan? (Osa 2)
Edellisessä kirjoituksessani tarkastelin tilannetta, jossa hoito loppuu sovitusti riittävän pitkän osastohoidon jälkeen. Tällä kertaa pohdin tilannetta, jossa hoito loppuu ennenaikaisesti. Kuten edellisessäkin kirjoituksessa, käsittelen aihetta kaikkien syömishäiriöiden kannalta yhteisesti enkä erottele eri syömishäiriöitä, koska tilanne on hyvin samankaltainen riippumatta syömishäiriön muodosta. Syömishäiriökeskuksen hoitomallin tärkeänä periaatteena on hoitaa sairastunutta niin pitkään, että hänen oireettomat selviytymiskeinonsa ehtivät…
-
·
Mitä osastohoidon jälkeen? (Osa 1)
Osastohoidon lähestyessä loppuaan nousee tärkeimmäksi kysymykseksi se, kuinka viedä kotiin osastolla opitut uudet selviytymiskeinot ja oireeton olemisen tapa. Hoidon turvallisissa puitteissa syöminen onnistuu hyvin ja oleminen ilman pakko-oireita alkaa olla luonnollista. Kun sitten hoito alkaa lähestyä loppuaan, konkretisoituu omassa varassa pärjäämisen haaste. Syömishäiriökeskuksen tavoitteena on aina hoitaa sairastuneet sellaiseen paranemisen vaiheeseen, että osastohoidon lopettamisen jälkeen…